Suomella on mahdollisuus säilyttää naisten oikeudet ottamalla oppia Ruotsin raiskauspolitiikasta

Käänsin jutun alunperin kansanedustajille ja lähetin tekstin tällä saatekirjeellä: 
​
Hyvä kansanedustaja,

Halusin tuoda tämän kirjoituksen julki, koska tästä on Suomella mahdollisuus oppia. Maahanmuuttajille annettava sivistystyö uskonnonvapaudesta ja koskemattomuudesta on tehtävä erityisen selväksi ja integraatio tällä tavoin Suomalaiseen yhteiskuntaan helpottuu. Suomi ei voi tehdä samoja virheitä kuin naapurivaltiomme Ruotsi on ajan saatossa tehnyt. Pohjoismaissa kukoistavat, kuten sivistysvaltiossa kuuluukin, naisten oikeudet. Ne eivät ole luovutettavissa ”suvaitsevaisuus” kortin alle, jolla peitellään rikoksentekijöiden alkuperää ja asetetaan uhrit kärsimään kasvavassa määrin vedoten valheellisesti yhteiseen hyvään. Juttua en halua julkaista, koska vastaanottokeskuksia palaa jo aivan tarpeeksi ja lisätulta aihe ei alleen tarvitse, mutta edustajilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka media asioita esittää ja kuinka sivistystyötä ja koulutusta uusille asukkaille annetaan.

Sain viideltä kansanedustajalta vastauksen:

Satu Hassi
Filatov Tarja
Pekka Haavisto 
Zyskowicz Ben
Niikko Mika 

Ainoa maininnan arvoinen vastaus tuli Pekka Haavistolta, mutta se jääköön kunnioituksesta kirjesalaisuuden alle. 

Kölnin tapahtumat muuttivat kuitenkin mieleni ja päätin julkaista jutun.
____________________________________________________________________________________________________
​

Suomella on mahdollisuus säilyttää naisten oikeudet ottamalla oppia Ruotsin raiskauspolitiikasta

Vuonna 1975 Ruotsin eduskunta päätti yksimielisesti muuttaa entisen homogeenisen Ruotsin monikulttuuriseksi maaksi. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tällä pienellä populaatiolla on ollut dramaattisia seurauksia: väkivaltarikosten määrä on kasvanut 300 %.

Jos tarkastellaan raiskausten lukumäärää, on lisäys ollut vielä pahempaa. Vuonna 1975 raiskauksia ilmoitettiin poliisille 421; vuonna 2014 luku oli 6620. Kasvua oli tapahtunut 1472 %.

Ruotsi on nykyään toisena maailman raiskaustilastoissa. 2010 -vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan Ruotsissa on 53,2 raiskausta 100.000:aa asukasta kohden ja vain pieni Etelä-Afrikan Lesotho on ohittanut Ruotsin raiskaustilastoissa, jossa raiskauksia on 91,6 per 100.000 asukasta.

---

Ruotsin oikeusministeriön alaisen rikoksentorjuntaneuvoston (Brottsförebyggande rådet, tunnetaan Brå) julkaisemien lukujen mukaan 29 000 ruotsalaista naista on ilmoittanut tulleensa raiskatuksi vuoden 2011 aikana, mikä näyttää osoittavan että alle 25 % raiskauksista ilmoitetaan poliisille.

​
Oudot selitykset

Ihannetapauksessa kaikki tekisivät jotain väkivalta- ja raiskaus ongelman ratkaisemiseksi, mutta Ruotsin poliitikot, viranomaiset ja tiedotusvälineet tekevät parhaansa selittääkseen pois tosiasiat. Tässä muutama esimerkki niiden selityksistä:

• Ruotsalaiset ovat alttiimpia ilmoittamaan rikoksesta.
• Laki on muutettu niin, että yhä useammat seksuaalirikokset ovat nyt luokiteltu raiskaukseksi.
• Ruotsalaiset miehet eivät pysty käsittämään sukupuolten tasa-arvoa, ja reagoivat naisiin kohdistuvalla väkivallalla (ehkä kaikkein mielikuvituksellinen tekosyy).

Pitkäaikaisin feministimyytti on, että naiselle vaarallisin paikka on hänen oma kotinsa - että useimmat raiskaukset tapahtuvat tuttujen taholta. Väite kumotaan Brå:n mietinnössä:

"58 %:ssa tapauksista tekijä oli täysin tuntematon uhrille. 29 %:ssa tapauksista tekijä oli tuttava, ja 13 %:ssa tapauksista tekijä oli uhrin läheinen."

Brå ilmoittaa, että ei ole suuria eroja riskissä tulla raiskatuksi ruotsalaisten ja ulkomaalaistaustaisten naisten kesken. Merkittävää on, että mietinnössä ei käsitellä raiskaajien taustoja.


Vertaansa vailla

Vuonna 1975 - jolloin poliitikot päättivät, että Ruotsista tulee monikulttuurinen - Ruotsin väestö oli 8 208 442. Vuoteen 2014 se oli kasvanut 9 743 087; kasvua tullut 18,7 %. Kasvu johtuu täysin maahanmuutosta, koska ruotsalaiset naiset synnyttävät keskimäärin 1,92 lasta verrattuna maahanmuuttajanaisten keskimäärään, joka on 2,24. Tässä on kuitenkin pidettävä mielessä, että tilastoissa toisen polven maahanmuuttajat lasketaan ruotsalaisiksi.

Ruotsin viimeaikainen väestönkasvu on vailla vertaa. Koskaan aikaisemmin maan historiassa sen asukasmäärä ei ole kasvanut niin nopeasti. Ruotsi on nyt nopeimmin kasvava maa Euroopassa.

Viimeisten kuluneiden 10-15 vuoden aikana maahanmuuttajat ovat tulleet pääosin muslimimaista, kuten Irak, Syyria ja Somalia. Ehkä tämä massan tulva selittää Ruotsin kasvaneet raiskaus tilastot? On vaikea antaa tarkkaa vastausta, koska Ruotsin laki kieltää ihmisten syntyperään tai uskontoon perustuvat rekisterit. Yksi mahdollinen selitys on, että Lähi-idän ihmisillä on keskimäärin huomattavan erilainen näkemys naisista ja seksuaalisuudesta kuin pohjoismaalaisilla on. Huolimatta Ruotsin valtiovallan yrityksistä saada väestö vakuutetuksi, että jokainen, jonka jalka osuu Ruotsin maaperään muuttuu heidän kaltaisekseen - paljasjalkaisiksi, kuten ne, jotka ovat asuneet Ruotsissa kymmeniä sukupolvia. Faktat osoittavat kuitenkin täysin eri suuntaan.

Viimeisimmät tilastotutkimukset maahanmuuttajien rikollisuudesta verrattuna ruotsalaisten tekemiin tehtiin vuonna 2005. Tuloksia ei käytännössä koskaan mainita. Eikä vain se; vaan ne, jotka uskaltavat viitata niihin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, joutuvat kiivaan hyökkäyksen kohteeksi.


Etnisten ryhmien panettelu

Michael Hess, karlskronalainen paikallispoliitikko Ruotsidemokraateista, kannusti Ruotsin toimittajia tutustumaan islamin näkemykseen naisista ja yhteydestä useisiin raiskauksiin, joita tehtiin Kairon Tahrir aukiolla "arabikevään" aikana. Hess kirjoitti: "Milloin te toimittajat ymmärrätte, että se on juurtunut syvälle islamin kulttuuriin raiskata ja pahoinpidellä naisia, jotka kieltäytyvät noudattamasta islamilaisia opetuksia. On olemassa vahva yhteys Ruotsin raiskauksien ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien määrään. "

Tämä huomautus johti Michael Hessin syytteeseen "etnisten ryhmien panettelu” [hets mot folkgrupp], joka on rikos Ruotsissa. Viime vuoden toukokuussa hän sai ehdollisen vankeusrangaistuksen ja sakon - ehdollisuus johtui siitä, että hän oli ensikertalainen. Tuomiosta on valitettu ylempään oikeusasteeseen.

Useiden vuosien ajan Michael Hess asui muslimimaissa, ja hän on hyvin perehtynyt islamin näkemykseen naisista. Oikeudenkäynnissään hän antoi todisteita siitä, miten sharia-laki käsittelee raiskaukset, ja tilastojen osoittavan, että muslimit ovat huomattavasti yliedustettuina syyllistyneet raiskauksiin Ruotsissa. Tuomioistuin kuitenkin päätti, että tosiseikat olivat merkityksettömiä:

"Tuomioistuin [tingsrätten] toteaa, ettei kysymys ole siitä, onko Michael Hessin julistus totta - tai näytti olevan totta Michael Hessin mukaan, ei ole merkitystä asiassa. Michael Hessin lausumaa on arvioitava sen ajoituksen ja asiayhteyden mukaan. … Rikoksen teon aikaan Michael Hess ei viitannut tehtyyn tutkimukseen eikä islamilaiseen lähteeseen. Vasta syytteen yhteydessä Michael Hess on yrittänyt löytää tukea tutkimuksista ja uskonnollisista kirjoituksista. Näin ollen oikeus toteaa, että Michael Hessin julistus ei selvästikään ollut osa perusteltua [saklig] tai luotettavaa [vederhäftig] keskustelua. Michael Hessin julistusta on siis pidettävä halventavana ilmauksena maahanmuuttajien islaminuskoa kohtaan. "


Tilastollinen näyttö

Mitä voi päätellä käytettävissä olevista tilastoista?

Tuomioistuimessa osana todisteita Michael Hess esitti mitä tahansa olemassa olevia tilastoja maahanmuuttajien rikollisuudesta Ruotsissa ennen viranomaisten tilastoinnin lopettamista. Michael Hess yritti löytää vastauksia kahteen kysymykseen:

  1. Onko Ruotsissa yhteneväisyyttä raiskauksilla ja ulkomaistaustaisten ihmisten määrän välillä?
  2. Onko Ruotsissa yhteneväisyyttä raiskauksilla ja joidenkin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien välillä?

Vastaus molempiin kysymyksiin oli yksiselitteinen: Kyllä. Kaksikymmentäyksi tutkimusraporttia 1960-luvulta tähän päivään päätyi yksimieliseen päätelmään: olipa niissä mitattu tuomittujen raiskaajien määrää tai miehiä epäiltynä raiskauksesta, ulkomaalaistaustaiset miehet olivat paljon enemmän edustettuina kuin syntyperäiset ruotsalaiset. Ja tämä ulkomaalaistaustaisten henkilöiden edustus kasvaa koko ajan suuremmaksi:

• 1960-1970   1,2-2,6 kertaa niin usein kuin ruotsalaiset
• 1980-1990   2,1-4,7 kertaa niin usein kuin ruotsalaiset
• 1990-2000   2,1-8,1 kertaa niin usein kuin ruotsalaiset
• 2000-luvulla   2,1-19,5 kertaa niin usein kuin ruotsalaiset

Vaikka muuttujien variaatioita - kuten ikä, sukupuoli, luokka ja asuinpaikka - muuteltiin, säilyi valtava ristiriita maahanmuuttajien ja ruotsalaisten välillä edelleen.

Ruotsissa tutkimusraportit rikollisuudesta ovat tulleet harvinaisiksi, mutta kahdeksantoista tutkimuksen joukossa, jotka tehtiin 1990- ja 2000-luvulla, yksitoista käsitteli raiskauksia. Kaksi näistä tutkimuksista käsitteli raiskauksien yhteyttä maahanmuuttajiin, ja ne molemmat vahvistivat, että niiden välillä on olemassa yhteys.

Nämä luvut ovat viranomaisten, poliitikkojen ja lehdistön käytettävissä, mutta he väittävät, että nämä luvut eivät peilaa todellisuutta.


Räikeä ristiriita

Miten siis voi olla, että vuonna 2008 Ruotsin naapurivaltiossa Tanskassa oli vain 7,3 raiskausta per 100.000 asukasta verrattuna Ruotsin lukuun 53,2?

Tanskan lainsäädäntö ei juuri eroa Ruotsin lainsäädännöstä, ja ei ole selvää syytä miksi tanskalaiset naiset olisivat vähemmän taipuvaisia raportoimaan raiskauksista kuin heidän ruotsalaiset sisarensa.

Vuonna 2011 Ruotsin poliisille ilmoitettiin 6509 raiskausta, mutta Tanskassa vain 392. Tanskan väestö on noin puolet Ruotsista, joten jopa suhteutettuna väkilukuun ristiriita on merkittävä.

Ruotsissa viranomaiset pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin salaamaan raiskaajien alkuperän. Tanskan valtion virallinen tilastokeskus Statistics Denmark paljasti, että vuonna 2010 yli puolet tuomituista raiskaajista oli maahanmuuttajataustaisia.


Ulkomaalaiset yliedustettuina

Vuoden 2000 jälkeen on ollut vain yksi tutkimusraportti maahanmuuttajien rikollisuudesta Ruotsissa. Sen teki vuonna 2006 Ann-Christine Hjelm Karlstadin yliopistosta.

Vuonna 2002 kävi ilmi, että hovioikeudessa (Svea hovrätt) 85 % vähintään kahden vuoden vankeuteen tuomituista raiskaajista oli ulkomailla syntyneitä tai toisen polven maahanmuuttajia.

Ruotsin Rikoksentorjuntaneuvoston raportti vuodelta 1996 päätyi lopputulemaan, että maahanmuuttajat Pohjois-Afrikasta (Algeria, Libya, Marokko ja Tunisia) olivat 23 kertaa todennäköisemmin raiskauksen tekijänä kuin ruotsalaiset miehet. Irakista, Bulgariasta ja Romaniasta tulleiden miesten vastaavat luvut olivat 20, 18 ja 18. Muualta Afrikasta tulleet miehet olivat 16 kertaa alttiimpia raiskaamaan; ja miehet Iranista, Perusta, Ecuadorista ja Boliviasta olivat 10 kertaa niin alttiita kuin ruotsalaiset miehet.


Joukkoraiskaukset

Uusin Ruotsin täydellä voimalla saavuttanut suuntaus on viime vuosikymmeninä ollut joukkoraiskaukset - lähes tuntematon käsite Ruotsin rikosrekisterissä aikaisemmin. Joukkoraiskauksien määrä on kasvanut huomattavasti vuosien 1995 ja 2006 välillä. Sen jälkeen niistä ei ole tehty tutkimuksia.

Yksi pahimmista tapauksista sattui vuonna 2012, kun kahdeksan miestä raiskasi 30-vuotiaan naisen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa Mariannelundin pikkukaupungissa. Naisella oli tuttavamies Afganistanista, joka oli asunut Ruotsissa jo useita vuosia. Hän kutsui naisen ulos kanssaan, ja nainen suostui. Afganistanilainen mies toi naisen vastaanottokeskukseen, ja jätti hänet puolustuskyvyttömänä sinne. Yön aikana turvapaikanhakijat raiskasivat naista toistuvasti, ja kun hänen "ystävänsä" saapui paikalle, hän myös raiskasi naisen. Seuraavana aamuna nainen onnistui soittamaan poliisille. Ruotsin syyttäjä on kutsunut tapausta "Ruotsin rikoshistorian pahimmaksi raiskaustapaukseksi.”

Seitsemän miestä tuomittiin tapauksesta vankilaan 4,5 - 6,5 vuoden tuomiolla. Vankilassaoloajasta vähennetään yleensä kolmasosa, joten ei mene kauan ennen kuin miehet tulevat olemaan valmiita uusiin hyökkäyksiin - oletettavasti epäuskoisia naisia kohtaan.

Joukkoraiskaustapauksissa syylliset ja uhrit ovat useimmiten nuoria, ja lähes kaikissa tapauksissa syylliset ovat maahanmuuttajataustaisia - lähinnä muslimimaista. Ällistyttävässä määrässä tapauksista Ruotsin tuomioistuin on osoittanut myötätuntoa raiskaajia kohtaan. Useita kertoja tuomioistuimet ovat vapauttaneet epäiltyjä, jotka ovat väittäneet, että tyttö halusi seksiä kuudelta, seitsemältä tai kahdeksalta mieheltä.

Yksi silmiinpistävä tapaus sattui vuonna 2013 Tukholman esikaupunkialueella Tenstassa, kun 15-vuotias tyttö oli lukittu huoneistoon, ja kuusi ulkomaalaistaustaista miestä harrasti seksiä hänen kanssaan. Alemmassa tuomioistuimessa kuusi miestä tuomittiin, mutta hovioikeus vapautti heidät, koska väkivaltaa ei ollut tapahtunut ja koska tuomioistuin päätti, että tyttö "ei ollut puolustuskyvyttömässä asemassa."

Ruotsin kaikissa suurissa tiedotusvälineissä kerrottiin julmasta joukkoraiskauksesta, joka tapahtui MS Amorella -aluksella, joka liikennöi reitillä Turku‒Tukholma. Suuret otsikot kertoivat Ruotsissa lukijoilleen, että syylliset olivat ruotsalaisia:

• Useaa ruotsalaismiestä epäillään raiskauksesta Suomen laivalla” (Dagens Nyheter).
• Kuusi ruotsalaismiestä raiskasi naisen hytissä” (Aftonbladet).
• Kuusi ruotsalaista pidätettiin raiskauksesta laivalla” (Expressen). (Paavotajukangas.com)
• Kahdeksaa ruotsalaista epäillään raiskauksesta laivalla” (TT - Ruotsin uutistoimisto).

Lähemmin tarkasteltuna kävi ilmi, että seitsemän kahdeksasta epäillystä olivat somalialaisia ja yksi irakilainen. Kukaan heistä ei ollut Ruotsin kansalainen, joten he eivät olleet ruotsalaisia edes laillisesti. Silminnäkijöiden mukaan joukko miehiä oli kierrellyt laivalla etsien seksiä. Poliisi päästi pidätetyistä neljä vapaaksi (mutta he ovat edelleen epäiltyjä), kun taas loput neljä somalia ovat edelleen pidätettyinä.

Internet-radioasema Granskning Sverige haastoi valtavirran Aftonposten- ja Expressen- sanomalehtiä kertomaan, miksi he olivat kuvanneet syyllisiä ”ruotsalaisiksi miehiksi”, kun he olivat todellisuudessa somaleja. Se oli irrelevanttia, vastasivat toimittajat. He olivat erittäin loukkaantuneita kun kysyttiin, ovatko he tunteneet vastuuta varoittaa Ruotsin naisia pysymään erossa eräistä ihmisistä. Yksi toimittaja kysyi, miksi sen pitäisi olla heidän vastuunsa.

"Jos naiset tietäisivät, niin ehkä he olisivat pysyneet erossa näistä miehistä ja olisivat välttyneet raiskaukselta”, sanoi Granskning Sverigen reportteri. Jolloin toimittaja löi luurin korvaan.

Alkuperäisen jutun kirjoittivat yhdysvaltalaisen ajatushautomon, Gatestone-instituutin, verkkojulkaisuun Dispatch International -lehden päätoimittajat Ingrid Carlqvist ja Lars Hedegaard.

Juttu jatkuu…

Read More